Mari Hatavara

Kuva: Milla Talassalo

Esittelyssä Mari Hatavara, Suomen kirjallisuuden professori 

Jatkuvat rakennemyllerrykset vievät aikaa aidolta tieteenalojen, tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseltä

 

Suomen kirjallisuuden professori Mari Hatavara Tampereen yliopistosta on seurannut aitiopaikalta Tampereen uuden yliopiston valmistelua. Tampereen yliopistojen professorit aloittivat pohjan luomisen yhteistyölle jo kesällä 2014. Yhteistyö kolmen korkeakoulun henkilöstön ja opiskelijoiden välillä onkin sujunut hyvin, mutta tiedemaailman ulkopuolisten intressien osuus uuden yliopiston suunnittelussa yllättää. Mikä yliopistodemokratiassa pelottaa, kysyy professori Mari Hatavara.

 

 

Julkaistu 26.1.2018

Suomen kirjallisuudella pyyhkii hyvin, myös maailmalla

 

Suomen kirjallisuuden professori Mari Hatavara on ennen kaikkea kertomuksentutkija. Kertomuksentutkimus ei rajoitu pelkästään kirjallisuudentutkimukseen. Hatavara on tutkinut tekstien lisäksi dokumentaarisia museonäyttelyitä, muistitietohaastatteluaineistoja ja muistelmia ja yhdistänyt tutkimuksiinsa myös ei-kirjallisia aineistoja. Tutkimuskohteena ovat olleet lisäksi sanan ja kuvan väliset suhteet, historiallinen romaani ja kansallisuusaate kirjallisuudessa.

Tällä hetkellä hän tutkii Suomen Akatemian rahoittamassa Kirjallinen Elämä –hankkeessa fiktionaalisuutta, miten fiktiolle lajina ominaiset kertomisen tavat ilmenevät ja esiintyvät muissa ympäristöissä, ja toisaalta miten jokapäiväisestä elämästä siirtyy kertomisen tapoja kirjallisuuteen.

Julkisessa keskustelussa nousee toisinaan huoli suomen kielen asemasta tieteenkielenä etenkin englanninkielen vahvistuessa. Hatavara korostaa, että tiedettä pitää ehdottomasti tehdä suomen kielellä. Suomen kirjallisuuden professori ei kuitenkaan ole huolissaan, vaikka julkaisee itsekin suurimman osan tuotannostaan englanniksi. Tieteelliset julkaisut eivät kerro koko totuutta.

- Joskus keskusteluissa unohtuu, että suomi tieteenkielenä esiintyy, säilyy ja kehittyy muuallakin kuin akateemisissa julkaisuissa, esimerkiksi opetuksessa. Kehitän itse opettaessani paljon uutta sanastoa. Englanninkielisiä käsitteitä täytyy suomentaa, jotta pystyy luennoimaan. 

- Mikäli haluaa olla mukana ajankohtaisimmissa tieteellisissä keskusteluissa ja osallistua alan teorianmuodostukseen, täytyy näissä yhteyksissä käyttää englantia.

Hatavara huomauttaa, että suomalainen kirjallisuus on ollut valtavassa nousussa maailmalla jo pidemmän aikaa.

- Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus ja kuvakirjallisuus ovat suorastaan vientibuumissa. Myös suomalainen lukuromaani ja sarjakuva ovat nousussa.

Suomalaista kirjallisuutta ei vaivaa pohjoismaisten kollegoiden kuvailema ”dekkariblokki”. Meiltä viedään koko kirjallisuuden skaalaa, myös korkeakirjallisempia romaaneja.

 

Jatkuvat rakennemyllerrykset vievät aikaa aidolta tieteenalojen, tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseltä

 

Hatavara on toiminut professorina yhdeksän vuotta. Professorin työtä hän luonnehtii hauskaksi ja erittäin monipuoliseksi.

- Antoisinta professorin työssä on mahdollisuus olla jatkuvasti kehittelemässä uutta ja miettimässä asioita uudella tavalla.

Valitettavasti, viime aikoina työ on mennyt myös huonompaan suuntaan. Yliopistolla uudistaminen tarkoittaa koko ajan enemmän hallinnollista ja rakenteiden uudistamista.

Tampereella muutettiin vuonna 2011 tiedekunnat tieteenalayksiköiksi ja laitoksista luovuttiin kokonaan. Vuosi sitten palattiin tiedekuntiin, joskin uusiin. Ensi vuonna on Tampere3:n myötä tulossa taas uusi tiedekuntajako.

- Jos asioita halutaan oikeasti kehittää, täytyy kehittämisen lähteä tieteentekemisestä itsestään. Kaikki ulkoinen kehittäminen, kuten rakenteiden myllertäminen, ainoastaan hidastaa ja vie aikaa oikealta kehittämistyöltä, tieteenalan sisältöjen, tutkimuksen ja opetuksen menetelmien uudistamiselta.

Kolmen korkeakoulun yhdistäminen on ollut kivinen tie, ja matkan varrelle on mahtunut monenlaisia käänteitä. Hatavaran mukaan tunnelma Tampereella on tällä hetkellä odottava. Korkeakoulusäätiön siirtymäkauden hallitus on aikarajasta huolimatta vielä valitsematta. Perustuslakivaliokuntaa myöten on muistutettu, että yliopistoyhteisön itsemääräämisvalta on myös Tampereen uudessa yliopistossa olennainen ja perustuslain turvaama.

Nyt olisi tarpeen ryhtyä pontevasti edistämään uuden yliopiston ensimmäisen monijäsenisen toimielimen, konsistorin, valintaa.

Uuden yliopiston strategian valmistelu jatkuu, mutta johtosäännön valmistelu on keskeytetty. Tätä Hatavara pitää huolestuttavana.

- En tiedä mitä yliopistodemokratiassa pelätään. Tämä on hämmästyttävä kysymys, johon en ole saanut vastausta.

- Näin isossa uudistuksessa tieteen ulkopuoliset intressit näyttävät olevan yllättävän suuressa roolissa.

Hatavara on toiminut Tampere3-neuvottelukunnan työvaliokunnan puheenjohtajana. Henkilöstöä ei hänen mukaansa ole prosessissa juuri kuultu.

- Minusta henkilöstön vaikutus prosessiin on vaikea nähdä. Dialogi päättävien elinten ja henkilöstön ja opiskelijoiden väliltä puuttuu, eikä koskaan voi tietää, korjataanko ehdotuksia henkilöstön palautteen pohjalta vai jostain muusta syystä.

Tampere3:n valmistelussa ei aina nähdä, että tiede on osa ympäröivää yhteiskuntaa. Uuden yliopiston strategiaan sisältyy Hatavaran mukaan perustavaa laatua oleva ongelma: siinä mennään innovaatiot ja sovellusosaaminen edellä.

- Eihän kenelläkään ole mitään innovaatioita vastaan, mutta jotta niitä oikeasti syntyisi ja voisi syntyä vielä viiden ja kymmenenkin vuoden päästä, tarvitaan vapaata perustutkimusta, mikä taas ei näy millään tavalla esimerkiksi uuden yliopiston strategialuonnoksissa.

- Tuntuu, että yliopistoista yritetään saada jonkinlaisia ratkaisupajoja muun yhteiskunnan ulkopuolelta antamille ongelmille. Ikään kuin tiede itse ei keksisi ongelmia ja nostaisi esiin ilmiöitä, joita muu yhteiskunta ei ehkä huomaa ja jotka voivat olla hyvin ratkaisevia.

Tulevassa yliopistossa on toki myös paljon hyvää.

Erityisen hienoa on ollut huomata, miten hyvin yliopistoyhteisö on vetänyt yhtä köyttä. On suorastaan hämmästyttävää, miten hyvin kahden yliopiston ja yhden ammattikorkeakoulun henkilöstön ja opiskelijoiden välillä on löydetty yhteisiä arvoja ja tavoitteita. 

 

Professoriliitto vaikuttaa valtakunnan ja oman yliopiston tasolla

 

Hatavara toimii Professoriliitossa valtuuston jäsenenä ja liiton Tampereen yliopiston osaston puheenjohtajana. Aiemmin puheenjohtajan toimenkuvaan kuului etupäässä normaalia edunvalvontaa ja osallistumista yliopiston hallintoon.

- Tampere3:n myötä olen sekä joutunut että päässyt osallistumaan monenlaisiin asioihin. Olen toki halunnutkin ottaa aktiivisen roolin: järjestimme jo kesällä 2014 ennen virallisen Tampere3-prosessin käynnistymistä Tampereen teknillisen yliopiston osaston kanssa yhteisen risteilyn Näsijärvellä. Tämän jälkeen yhteisiä tilaisuuksia on pidetty säännöllisesti.

Liitolla on valtakunnallinen rooli, mutta tukea saa myös yksittäisen yliopiston asioihin. Tampere3-prosessissa liitto on ollut vahvasti mukana.

Tuoreita ja kokeneempiakin professoreita Hatavara rohkaisee lähtemään mukaan liiton toimintaan.

- Professorit ovat ehkä omalla alallaan maailman huippuja ja saattavat individualisteina ajatella, että pystyvät kyllä itse neuvottelemaan oman palkkansa ja muut työn kannalta tärkeät asiat. Todellisuudessa tämä on mahdollista korkeintaan puolentusinan huipputyypin kohdalla. Sekä yksilön että yhteisön etuja saadaan huomattavasti paremmin valvottua yhdessä.

Professoreiden on helpompaa vaikuttaa asioihin yhdessä.

- Yksittäisenä professorina en voisi tehdä mitään, mutta paikallisosaston puheenjohtajana voin tuoda esiin jäsenistön huomaamia ongelmia, jolloin niihin täytyy puuttua korkeammalla tasolla. Ainakin toistaiseksi siellä on myös ymmärretty, että professorien toiminnan vapaus on kaikkien yhteinen etu.

 

Teksti: Nuppu Pelevina

Kuvat: Milla Talassalo