Markus Olin

Esittelyssä tutkimusprofessori Markus Olin

Rahoituksen hankkimisesta on tullut tutkimusprofessorin päätyö

Markus Olin toimii käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen tutkimusprofessorina Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä. Toimialana on erityisesti loppusijoitustilan matemaattinen mallintaminen. Mallien perusteella arvioidaan loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuutta. 

Julkaistu 22.8.2018

 

 

 

 

Olin esittelee väitöskirjatutkija Michał Matusewiczin kanssa VTT:n Ydinturvallisuustalon laboratorion tiloja Espoon Otaniemessä. Turvatoimet ovat tiukat ja laboratoriosta poistuessa tarkistetaan, ettei kehoon ole jäänyt säteileviä aineita. 

Ydinjätteen loppusijoituksessa keskeinen materiaali on bentoniittisavi, jota käytetään puskurina ydinjätekapselin ja kallion välissä estämään jätteen päätymistä ympäristöön. Bentoniitti paisuu joutuessaan veden kanssa kosketuksiin ja täyttää välitilat.

Laboratoriossa on käynnissä useita kokeita, joissa simuloidaan mahdollisimman tarkasti bentoniitin paisumista todellisia vastaavissa olosuhteissa, muun muassa hapettomassa tilassa. 

Ydinjätealalla ei Suomessa anneta yliopistollista koulutusta ja Olin on ainoa alan tutkimusprofessori. Hän on työskennellyt pääosan urastaan VTT:llä. 

VTT:llä tutkimusprofessorit nimetään viideksi vuodeksi kerrallaan. Tutkimusprofessorin rooli on keskittyä tutkimukseen, ei hallinnolliseen työhön. Työssä ollaan vuorovaikutuksessa kansallisesti ja kansainvälisesti, asiakkaiden ja muiden tutkimusryhmien kanssa. Työ on lähtökohtaisesti poikkitieteellisiä.

- Iso osa työstä on nuorten tutkijoiden ohjaamista. VTT:llä on ollut jopa oma tutkijakoulu, johon väitöskirjantekijöitä tuli suomalaisista yliopistoista ja ulkomailta. 

Työ on muuttunut sinä aikana, kun Olin on työskennellyt VTT:llä. 

- Alkuaikoina tein paljon asioita itse ja osallistuin paljon lähemmin itse tutkimustyöhön. Meillä oli silloin paljon nuorta porukkaa ja työhön sisältyi paljon hands-on tyyppistä oppimista. Nykyään rahoituksen hankkiminen on tullut päätyöksi. 

 

VTT:n kiinteä suhde teollisuuteen on taannut itsenäisyyden  

VTT on Suomen suurin valtion tutkimuslaitos ja poikkeaa muista sektoritutkimuslaitoksista paitsi kooltaan, myös toimintatavoiltaan. VTT:llä kytkentä teollisuuteen on vahva, ja huomattava osa tutkimuksista tulee toimeksiantoina teollisuudelta. Tämä on taannut myös suuremman itsenäisyyden ja riippumattomuuden valtiosta.

Ydinenergia-alan yliopistollista koulutusta on varsin vähän tarjolla suomalaisissa yliopistoissa. Suomessa julkinen valta ei ole halunnut puuttua alaan, ja julkisetkin tutkimukset maksatetaan mutkan kautta ydinalan yhtiöillä. Ydinjätteen loppusijoituksessa tärkein toimija on ollut Posiva Oy. 

VTT:hen on kohdistunut viime vuosina tuntuvia leikkauksia. Eniten on kärsitty Tekesin leikkauksista. Ydinenergia-alaan julkiset leikkaukset eivät niinkään vaikuta, koska ala toimii oman sisäisen logiikkansa mukaan. Ydinjätteen loppusijoitushanke lähestyy Suomessa loppuaan, ja VTT:llä on siirrytty hakemaan EU-hankkeiden lisäksi kansainvälisiä hankkeita ja muita toimeksiantoja. 

- EU-rahoitteisissa projekteissakin kilpailu on kiristynyt. Monet maat ovat alkaneet panostaa enemmän hakemuksiin ja hankkeiden koko pienenee jatkuvasti. 

Tämäkin on syynä siihen, että VTT:llä ollaan siirtymässä toimeksiantojen myymiseen ulkomaille. 

Ydinjätteen loppusijoitus on kaikille ydinenergiaa hyödyntäville maille yhteinen ongelma. On myös maita, kuten Tanska ja Norja, joilla on ollut kokeellista ydintekniikan tutkimusta, ja vaikka ydinenergiantuotantoa ei ole koskaan ollut, sijoitusongelmia on silti. 

Voimalaitosjätteen loppusijoituksessa voisi olla kansainvälisesti isojakin markkinoita. Ala on kuitenkin monessa maassa kansallisten toimijoiden hallussa, ja ulkopuolisten tekijöiden on vaikea päästä mukaan, Olin kertoo.

 

Teollisuudesta haettua johtajavetoista mallia ei pitäisi viedä yliopistoihin

Olin on Professoriliiton valtuustossa ja hallituksen varajäsenenä. Hän kertoo lähteneensä mukaan kiinnostuksesta toimintaan sekä verkottumisen takia. Tutkimuslaitosten näkökulmasta liitto tarjoaa hyvän mahdollisuuden verkostoitumiselle omaa alaa laajemmin.

- Valtuustossa näkee, miltä maailma näyttää yliopistoissa tällä hetkellä. Toki oman alan tuttuja ja professoreita tapaa muutenkin, mutta liiton kautta pääsee näkemään läheltä myös yliopistojen problematiikkaa.

VTT:llä on toteutettu suuria hallinnollisia muutoksia. Mallia on haettu ennen kaikkea teollisuudesta. Nyt vastaavia toimintatapoja sovelletaan yliopistoissa. Olinia tämä huolestuttaa.

- VTT:n kaltaisessa organisaatiossa teollisuuspohjainen johtajavetoinen hallinto voi ehkä toimia, mutta sen ulottaminen yliopistoihin ei välttämättä ole perusteltua. Tuntuu ettei tässä ole ehkä ymmärretty yliopistojen toiminnan luonnetta, Olin pohtii. 

- Yliopistoissa kollegiaalinen malli takaa sen, että kaikkia päätöksiä joudutaan perustelemaan. Rehtorijohtoisessa mallissa hallituksen ja rehtorin tarve perustella päätöksiään on vähäinen. Vanha yliopistomalli on Suomessa niin pitkälle testattu, että sen säilyttämistä pitäisi ehkä harkita. 

Liiton tilaisuuksissa kuulee paitsi muualla työskentelevien kollegoiden kohtaamista ongelmista myös mahdollisista ratkaisutavoista. 

Tutkimuslaitoskentässä VTT on monella tapaa erityisasemassa, eikä kovin vahvoja siteitä muihin sektoritutkimuslaitoksiin ole. 

- Koska rahoitus ei näytä olevan kasvamassa, toimintaa pitäisi kehittää vähemmillä resursseilla kuin ennen. Tässä mielessä tutkimuslaitosten voisi olla hyvä keskustella keskenään ja miettiä yhdessä hyviä käytänteitä. 

Rahoituksen vähenemisen lisäksi myös muut tutkimustyöhön kohdistuvat paineet huolestuttavat. 

- Tutkimustyö on aina luonteeltaan pitkäjänteistä. Tutkimusalojen menestys näkyy vasta pitkän ajan kuluttua. Tuntuu, että tuloksia halutaan liian hätäisesti. Ei ymmärretä tieteellisen toiminnan vaikuttavuutta, joka on syvää mutta samalla hyvin hidasta. Kymmenen vuottakin voi tieteessä olla lyhyt aika, Olin huomauttaa.

Olin korostaa, että tässä tarvitaan ymmärrystä kaikilta, sekä rahoittajilta että niiltä, jotka johtavat organisaatioita.

- Ulospäin jotkut tutkimustulokset saattavat näyttää pikavoitolta, mutta todellisuudessa työtä on tehty pitkään ja hartaasti. 

 

Teksti: Nuppu Pelevina

Kuvat: Milla Talassalo