Teija Laitinen

Esittelyssä liiketaloustieteen professori Teija Laitinen Vaasan yliopistosta

Akateemista vapautta täytyy vaalia

Taloudellisista paineista huolimatta on välttämätöntä, että yliopistoilla säilyy vapaus tutkia niitä ilmiöitä ja asioita, jotka tutkijat kokevat tärkeiksi. Rahoitusmalleihin liittyvä, lyhentynyt aikajänne voi tehdä vaikeaksi tarttua hankaliin tutkimuskysymyksiin.

- Organisaatiomuutosten myötä tutkimukseen jää vähemmän aikaa, mikä sekin voi käytännössä johtaa akateemisen vapauden vähentymiseen, liiketaloustieteen professori Teija Laitinen toteaa.

Julkaistu 18.12.2018
 

Teija Laitisen tutkimusalue on yritysten laskentatoimi ja siinä erityisesti tilintarkastus.

-Viime aikoina olen tehnyt tutkimustyötä konkurssin ennakoinnista. Erityisen kiinnostunut olen siitä, millaisia laadullisia mittareita tilintarkastajat käyttävät yrityksen konkurssin varhaisessa ennakoinnissa. Yritysten rahoituskriisien välttäminen edellyttää, että niiden uhka pystytään ennustamaan riittävän ajoissa. Mittareita on paljon, ja niiden käytöstä on vain vähän yksimielisyyttä.

Mitä aikaisemmin uhan lähestyminen havaitaan, sitä enemmän aikaa ja mahdollisuuksia yritysjohdolle ja muille sidosryhmille jää kriisin välttämiseen ja siihen varautumiseen. Yleensä yhtiön kannattavuus reagoi jo noin viisi vuotta ennen kriisiä ja sen vakavaraisuus kolmisen vuotta ennen sitä. Maksuvalmiuden heikkenemisen myötä kriisi alkaa olla jo lähellä. Yleensä viimeiseksi iskuksi yhtiön toimintaedellytyksille on se, että toiminnassa tapahtuu jotain yllättävää ja dramaattista. Tällainen voi olla vaikkapa asiakkaan konkurssi, kuolemantapaus tai yksinkertaisesti huonot tuotteet.

- Tutkimuksissa ovat nousseet esille myös laadulliset piirteet, jotka selittävät yhtiön joutumista konkurssiin. Näitä ovat muun muassa toimitusjohtajan heikko riskienhallintakyky ja johtamiskoulutuksen vähäisyys. Taloudenhoidon yleinen holtittomuus, hinnoittelulaskelmien heikkous ja toiminnan huono sopeutumiskyky muutoksiin sekä kysynnän riittämättömyys ja rahoituksen saannin vaikeutuminen ovat myös merkityksellisiä laadullisia piirteitä.

Professori Teija Laitinen on toiminut aikaisemmin useita vuosia Valtiovarainministeriön alaisuudessa olleen julkishallinnon ja talouden tilintarkastusvaliokunnan varapuheenjohtajana. Hän on myös juuri päättyvällä kolmivuotisella toimintakaudella ollut jäsenenä Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) alaisuudessa toimivassa tilintarkastuslautakunnassa.

- Omassa työssäni yliopiston taloudellisen tilanteen kiristymisen huomaa erityisesti siitä, että rahoituksen saaminen esimerkiksi tutkimusapulaisten palkkaamiseen ja uusien tutkimusaineistojen hankintaan on vaikeutunut. Tutkimusaiheeni on kuitenkin ikävällä tavalla siinä mielessä kiitollinen, että taloudellisen tilanteen kiristyessä konkurssien määrä lisääntyy ja niiden ennakointi tulee entistä tärkeämmäksi tutkimusaiheeksi.

Arvostusta professoreille

Laitinen on Professoriliiton Vaasan yliopiston osaston puheenjohtaja ja aloittaa vuonna 2019 Professoriliiton hallituksen varajäsenenä. Vaasan yliopistossa muuten lähes kaikki professorit kuuluvat Professoriliittoon, mikä on hieno saavutus. Laitinen selittää tätä muun muassa paikallisten jäsenten aktiivisuudella.

- Me noudatamme täällä varhaisen puuttumisen periaatetta, mikä on osoittautunut tehokkaaksi. Se merkitsee tässä yhteydessä sitä, että kun yliopistoon nimitetään uusi professori, otamme heti yhteyttä, toivotamme hänet tervetulleeksi ja kerromme liittoon kuulumisen tärkeydestä. Kun lähes kaikki muut professorit jo kuuluvat liittoon, on uuden professorin vaikeampaa sanoa ei.

- Olen itse kokenut tärkeäksi osallistua liiton toimintaan ja pyrkiä vaikuttamaan asioihin sitä kautta. Minun mielestäni Professoriliitto tekee monella tapaa todella arvokasta työtä ja haluan olla siinä mukana. Se on erinomainen vaikutuskanava asioihin, joita pidämme työssämme tärkeinä. Minusta on hienoa edustaa muita professoreita ja ajaa niitä asioita, joilla on todellista merkitystä työllemme. Erityisen tärkeänä pidän sitä, ettemme jää palkkakehityksessä jälkeen ja että meillä on vapaus tutkia niitä ilmiöitä ja asioita, joita pidämme tärkeinä. Professoreiden työn pitää olla vapaata, niin kuin se on aina ollut. 1800-luvulla professoreilla oli jopa verovapaus, Laitinen huomauttaa.

Käytännön kirjanpitoa hevostilalla

Laitinen toimii aktiivisesti myös hevosten parissa. Hän on kouluttautunut ratsastuksenohjaajaksi ja koulutuomariksi.

- Meillä on pieni perheyritys nimeltä Vaasan ratsastuskeskus, joka toimii ratsastuskouluna. Tallissamme on noin kaksikymmentä tuntihevosta ja ponia. Pidän ratsastuskeskuksessa lähinnä valmennustunteja ja erilaisia kursseja. Päätyön ratsastuskoulussa tekevät muut opettajat mutta etenkin tyttäreni, joka on saanut työhön koulutuksen. Meillä molemmilla on myös kisataustaa kouluratsastuksessa. Minulla on lähinnä tukijan ja rohkaisijan päärooli, mutta tietysti joudun joskus osallistumaan myös tallin lattiatason työhön ja patistamaan siihen eläkkeelle jääneen, hieman vastentahtoisen professorimiehenikin.

- Vaikka pidän tätä harrastuksenani, on yrityksen pyörittämisestä ollut ennalta-aavistamatonta hyötyä laskentatoimen professorin työssäni. Käytännön kirjanpito ja muiden yritykseen liittyvien asioiden hoito, jotka teen itse, on tuonut sellaista yritystoiminnan ymmärrystä, jota kirjoituspöydän takana en olisi saanut.

Hevosten kanssa toimiminen on Laitisen mukaan jossain määrin samanlaista kuin työskentely opiskelijoiden kanssa. Sekä hevoset että opiskelijat yleensä tekevät pyydetyt asiat hyvin.

- Joskus opiskelijoissa on kuitenkin samanlainen piirre kuin hevosissa, jotka ratsastustuntien lähestyessä saattavat kerääntyä laitumen perimmäiseen nurkkaan pakoilemaan kiinniottajaa. Kun ne sitten vihdoin saa kiinni, ne tulevat kiltisti töihin. Hieman samanlaista on joskus opiskelijoiden tutkielman tekemisen aloittamisen kanssa. Alku voi olla hankalaa, mutta siitä se lähtee sujumaan. Hevosten kanssa työtä värittää myös fyysisyys, koska hevoset ovat valtavan kokoisia eläimiä ja niiden käsittely perustuu täysin kehonkieleen. Opiskelijoiden kanssa sen sijaan riittää ihan tavallinen kieli, Laitinen pohtii.

 

Teksti: Arja-Leena Paavola