Häirintä
Somehäirintä ja tieteen vapaus
Tieteen vapautta on aina yritetty rajoittaa, ja tiede ja yksittäisten tutkijoiden tulokset ovat aina kohdanneet vastustusta esimerkiksi poliitikoilta. Huoli tutkijoiden sananvapauden tilasta on yleinen ja kansainvälisesti tunnistettu. Häirintä on maailmalla ja myös meillä Suomessa yleisin ja tunnistetuin tutkijoiden sananvapautta rajoittava ilmiö. Häirinnällä tarkoitetaan tyypillisimmin yrityksiä vaientaa tutkija tai kyseenalaistaa hänen asiantuntemuksensa henkilökohtaisella tai julkisella asiattomalla arvostelulla, painostuksella ja vihakampanjoilla.
Tieteellinen arvostelu eli kritiikki on erotettava häirinnästä. Perättömien väitteiden esittäminen ei ole kritiikkiä, kuten ei myöskään tahallinen väärinymmärtäminen, vasta-argumenttien ohittaminen, painostaminen tai uhkaileva käyttäytyminen. Jos kritiikki saa näitä piirteitä, se lakkaa olemasta kritiikkiä ja muuttuu häirinnäksi. Pelkkä eri mieltä oleminen ei vielä ole häirintää.
Häirinnän yleistymisen taustalla on viestintäympäristön nopea ja raju muutos viime vuosikymmeninä. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapautta kavennetaan Suomessa ennen kaikkea henkisellä ja sanallisella väkivallalla: uhkauksilla, painostuksella ja häirinnällä. Sosiaalisen median alustoilla tapahtuva häirintä ja epäasiallinen käytös saattavat ilmetä esimerkiksi vihapuheena, trollauksena tai kiusaamisena. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan kyselyssä noin kolmannes vastaajista kertoi joutuneensa tämän kaltaisten vaikuttamisyritysten kohteeksi.
Ammattiyhteisöjen itsesäätelymekanismeja voidaan myös käyttää häirintätarkoituksessa. Esimerkkinä tästä on tutkijoiden Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa -ohje, jonka käyttäminen häirintätarkoituksessa on vastoin ohjeen periaatteita ja voi johtaa toimenpiteisiin ilmoituksen tekijää vastaan.
Työ- ja virkasuhteiset professorit ovat työsuojelulainsäädännön piirissä, ja siksi työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus osana työsuojelua auttaa ja tukea professoreita häirintätapauksissa.
Joskus keskustelu häiritsevän tai epäasiallisen henkilön kanssa voi olla järkevää. Tee selväksi, että et pidä hänen käyttäytymisestään etkä hyväksy sitä. Älä jää yksin, tukea ja apua on tarjolla. Tieto häirinnästä tai epäepäasiallisesta käyttäytymisestä kannattaa jakaa esihenkilölle ja työsuojeluvaltuutetulle. Ota tarvittaessa yhteys luottamusmieheen tai liiton juristiin.
Somehäirintä saattaa vakavimmillaan täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Rikoslain mukaan viestintärauhan rikkomisesta on kyse, mikäli joku häirintätarkoituksessa toistuvasti lähettää viestejä tai soittaa toiselle siten, että teko on omiaan aiheuttamaan tälle huomattavaa häiriötä tai haittaa.
Laittomasta uhkauksesta on kyse, mikäli joku uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa.
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä on kyse, mikäli joku oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.
Kunnianloukkauksesta on kyse, mikäli joku 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Kunnianloukkauksena ei kuitenkaan pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Mahdollista rikosprosessia varten ota talteen kuvakaappaukset somekeskusteluista ja -kommenteista sekä muista yhteydenotoista somessa. Jos epäilet joutuneesti rikoksen uhriksi, niin liiton juristi voi auttaa sen suhteen, onko rikoksen tunnusmerkistö täyttynyt ja miten asiassa kannattaisi toimia.
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) on laatinut tutkimusyhteisön käyttöön suositukset, joiden tavoitteena on tutkijoiden ja asiantuntijatehtävissä toimivien suojeleminen häirinnältä ja painostukselta. Suositukset tiivistetysti