Kiila-kuntoutusjaksot saavat jatkoa

7.5.2020

Professoriliitto jatkaa Kiila-kuntoutusten tarjoamista jäsenetuna. Kuntoutukset ovat osoittautuneet tarpeellisiksi myös aivotyöläisten työssäjaksamiselle.

Ensimmäiseen KELAn ja Professoriliiton yhdessä järjestämään Kiila-kuntoutukseen osallistui seitsemän professoria. Kuntoutus sisälsi yhteensä kuusi puolentoista vuoden aikana toteutettavaa 1-4 päivän internaattijaksoa Lohjalla sijaitsevassa Lohja-Spassa.

Kuntoutus koostuu sekä fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn ylläpitämisessä ja palauttamisessa käytettävistä harjoitteista, sisältäen myös kognitiivisen ergonomian, että asiantuntijaluennoista, joissa työkykyä peilataan kunkin osallistujan omaan työhön vertaiskeskustelun avulla. Lisäksi on yksilötapaamisia toiminta- ja fysioterapeuttien että psykologien kanssa.

Seuraavassa professorit kertovat kokemuksiaan kuntotusjaksosta. 

 

Onko meillä kaikilla proffilla ADT?

Voiko professori keskittyä työtehtäviinsä työpäivän aikana, mietitytti meitä kaikkia proffia ja myös Kiila-kuntoutuksen henkilökuntaa kuntoutuspäivien aikana. Attention Deficit Trait – ADT-häiriö syntyy, jos työpäivä kuluu säännönmukaisesti asiasta toiseen hyppiessä, eikä työntekijä koskaan tunne pääsevänsä syventymään itse asiaan. Aivoissa käynnistyy silloin hälytysjärjestelmä, joka vaatii reagoimaan moninaisiin työtehtäviin nopeasti. Tämä voi johtaa siihen, että silloinkin, kun olisi aikaa keskittyä, keskittyminen voi olla vaikeaa.

Melkoinen osa professoreista kokee, että hallinnollinen työ ja sähköposteihin vastaaminen sekä monen erilaisen tietokonesovelluksen ja mobiiliapplikaation käyttäminen nappaa työajasta salakavalasti suurimman osan. Jos keskittymistä vaativan työn ehtii ylipäänsä työpäivän aikana aloittaa, se keskeytyy useita kertoja. Kognitiivinen ergonomia eli tietojen käsittely ja laitteiden ja ohjelmistojen hallinta on ilmiselvästi äärimmäisen keskeinen professorin työssä. Ergonomian ratkaisemiseksi ei siis riitä, että proffilla on sähkötyöpöydät ja joskus jopa taukoja työssä, sillä sloganin mukaan istuminen tappaa ja ainaiset keskeytykset vievät keskittymiskyvyn.  Työhön pitäisi voida keskittyä ja suunnittelemattomat keskeytykset ovat erittäin kuormittavia. Kognitiivista ergonomiaa voitaisiin parantaa organisatorista ergonomiaa kehittämällä.  Organisatorinen ergonomia liittyy organisaatioiden toimintakulttuurin kehittämiseen: työn ja työaikojen järjestämiseen, tapoihin toimia ja kehittää työtä.  

Kiila-kuntoutuksen ergonomiaa käsittelevällä ’oppitunnilla’ nousi vertaiskeskusteluissa esille, että professorin työssä sisäinen raportointi monenlaisiin erilaisiin järjestelmiin, yliopistoissa yleistynyt hierarkkinen johtaminen ja lisääntyvät ohjeistukset kokonaistyöaikaan sisällytettävistä työtehtävistä vievät aikaa tutkimuksesta, opetuksesta ja rahoitushakemusten tekemisestä. Erityisen hämmentävä oli toisella kuntoutusjaksolla yhteisesti tehty havainto, että kaikki keskittymistä vaativa työ tehdään pääosin perinteisen ’virka- tai toimistoajan’ ulkopuolella. Yksi keskeinen yhteinen ja stressiä poistava sekä omaa jaksamista voimaannuttava havainto kuntoutuksen kahden ensimmäisen jakson aikana onkin ollut, että työn tekemisen valuminen ilta- ja yöaikaan ei olekaan omaa huonoutta. Professorin työtehtävän kokonaisuus näyttää muuttuneen yliopistouudistusten myötä sellaiseksi, että moninaiset hallintotyöt vievät työajasta leijonanosan. Tämä vie lopulta professorin työkyvyn, sillä sitä työtä, jota yliopistoon on alun perin tultu tekemään – tutkimus ja tutkimukseen pohjautuva opetus – ei ehditä tehdä keskittyen.

 

Toimintakulttuurin kehittäminen on yliopistojen suuri haaste

Muutos ja hallittu kaaos on yliopistoissa varmasti pysyvää. Kuntoutus on avannut kuitenkin kaikille osallistujille selvästi uudenlaisen näkymän. Jotta työkyky ja akateemisessa tieteellisessä työssä vaadittava luovuus säilyy, omasta fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista tulee huolehtia ja se tulee laittaa välillä työnteon edelle senkin uhalla, että dead-linet muuta vaativat. Tämä on selvästi meille työtehtäviimme sitoutuneille ja intohimolla työtämme tekeville proffille vaikeaa. Myös yliopistojen on organisaatioina herättävä tarkastelemaan työn muutosta työntekijöiden näkökulmasta nykyistä ponnekkaammin, kuten nyt KIILA-kuntoutuksessa tehdään. Tämä on yliopistoille jatkossa merkittävä kehittämishaaste: miten saadaan toimintakulttuuri järjestettyä siten, että se tukee työntekijöiden työssä jaksamista ja tuottaa yliopistolle korkeatasoisia tutkimustuloksia ja tutkintoja rankingien nostamiseksi.

Ehkä tärkein meille kuntoutukseen osallistuville proffille selvinnyt asia on, että kuolemme nuorina, jos jatkamme kohtuuttoman pitkien työpäivien tekemistä, syömme epäsäännöllisesti, liikumme liian vähän ja otamme työaikaa uniajasta. Kuntoutus on saanut meidät ymmärtämään selvästi, että meidän tulee todella rajata työpäivien pituutta, tauottaa niitä, muistaa huolehtia lounaasta ja terveellisistä välipaloista sekä sujuttaa istumatyön väliin liikuntaa. Kiila-kuntoutus on saanut meidät myös ymmärtämään, että jos jatkamme liian pitkien työpäivien tekemistä ja sen seurauksena saamme fyysisiä vaivoja sekä menetämme keskittymiskykymme, meistä ei ole mitään riemua yliopistoille, läheisillemme saati itsellemme. Työfysioterapeutin mukaan kognitiivisen ergonomian kehittämistarpeen lisäksi pitkien työpäivien istuminen altistaa ylipainolle ja lihavuudelle, metaboliselle oireyhtymälle, tyypin 2 diabetekselle, valtimosairauksille ja kaiken tämän seurauksena lisääntyneelle kuolleisuudelle.

Professorien työmäärään on siis saatava joku tolkku. Ensimmäisellä kuntoutusjaksolla sovimmekin kaikki yhteisesti toiminta- ja fysioterapeuttien kanssa, että nukumme enemmän, syömme säännöllisemmin, pidämme taukoja työstä ja pyrimme vähentämään työhön käytettyä aikaa. Tällä toisella jaksolla on tehty stressinhallinnan harjoitteita ja liikunnan sekä työn jaksottamisen merkitys on korostunut entisestään. Mielenkiintoista on ollut havaita, että asiantuntijoiden kanssa työskentely opettaa ja syventää myös esimiestaitoja.

Kiila-proffat on huipputiimi!

Kiila-kuntoukseen matkusti joulun alla seitsemän toisilleen tuntematonta proffaa. Tuon ensimmäisen kuntoutusviikon päätteeksi koossa oli proffien tiimi, joka jakaa keskenään asioita ja jonka vertaiskeskustelut ovat kiinnostavia ja voimaannuttavia. Kiila-kuntoutus on hyvä kombinaatio liikunnallisia harjoitteita, asiasisältöä ravinnosta, liikunnasta, keskittymiskyvyn ylläpitämisestä, aivoterveydestä, työn ja stressin hallinnasta, vuorovaikutustaidoista sekä omista vahvuuksista ja yksilöohjausta. Vertaiskeskustelut sitovat nämä kaikki yhteen ja tukevat toinen toisiamme, jotta saamme tehtyä arjessa työkykyä ja omaa hyvinvointia parantavia muutoksia. Unohtaa ei sovi myöskään Lohja Span noutopöytää. Hyvä ruoka runsaine salaatteineen on ilo sekä silmälle että vatsalle.

 

Eila Lindfors ja kuusi muuta Kiila-proffaa