HS:n Vieraskynä: Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla tulee olla erilaiset tehtävät
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen nykyinen työnjako mahdollistaa sen, että korkeakoulujärjestelmä toimii tehokkaasti.
Opetus- ja kulttuuriministeriö selvittää parhaillaan ammattikorkeakoulujen tutkintonimikkeiden muuttamista koulutusalalähtöisiksi kandidaatti- ja maisteripohjaisiksi tutkinnoiksi. Tällainen muutos rikkoisi nyt hyvin toimivan suomalaisen korkeakoulujärjestelmän.
Nykyinen järjestelmä mahdollistaa sen, että erilaiset oppijat voivat löytää itselleen parhaiten soveltuvan koulutuksen lähtökohdistaan riippumatta. Sen ansiosta yhteiskunta saa käyttöönsä parhaat osaajat eri tehtäviin.
Suomessa on 13 yliopistoa, Maanpuolustuskorkeakoulu ja 24 ammattikorkeakoulua. Lisäksi Suomessa on useita yliopistokeskuksia, erilaisia korkeakoulukonsortioita sekä lukuisia muita yhteistyön muotoja yliopistojen, valtion tutkimuslaitosten, ammattikorkeakoulujen, yritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä.
Yliopistolain mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Yliopistoilla on laaja sivistystehtävä, ja niiltä edellytetään korkeaa kansainvälistä tasoa sekä eettisten periaatteiden ja hyvän tieteellisen käytännön noudattamista.
Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Ammattikorkeakoulujen toiminnassa korostuu yhteys työelämään ja alueelliseen kehittämiseen.
Ammattikorkeakouluissa on ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Yliopistoissa on kandidaatin tutkintoja ja maisterin tai diplomi-insinöörin tutkintoja sekä lisensiaatin ja tohtorin tutkintoja.
Tutkintonimikkeet ovat vakiintuneet ja laajasti tunnetut, eikä niitä tule muuttaa. Erilaiset tutkinnot tuottavat, ja niiden kuuluukin tuottaa, erilaista osaamista yhteiskunnan tarpeisiin. Tutkintonimikkeiden yhtenäistäminen johtaisi sekaannukseen työmarkkinoilla, kun samalla nimikkeellä työnhakijoilla olisi erilaista osaamista.
Osa ammattikorkeakouluista tavoittelee oikeutta työelämätohtorien koulutukseen. Tutkijakoulutus vaatii laajat tutkimusresurssit, eikä meillä ole varaa sirpaloittaa niitä. Tieteellinen ja taiteellinen tutkijakoulutus kuuluu yliopistoihin, ei ammattikorkeakouluihin.
Aika ajoin jokin ammattikorkeakoulu on yrittänyt perustaa professorin tehtävän. Professorin nimikkeestä on säädetty laissa ja asetuksissa. Se kuuluu yliopistoihin ja valtion tutkimuslaitoksiin, ei ammattikorkeakouluihin.
Professori harjoittaa ja ohjaa tieteellistä tutkimustyötä tai taiteellista työtä, antaa siihen perustuvaa opetusta ja seuraa tieteen tai taiteen kehitystä sekä osallistuu alallaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Nykyisellään nimike takaa, että professorilla on tieteelliseen tutkimukseen perustuva asiantuntemus omasta alastaan.
Professorit tuovat asiantuntemuksensa koko yhteiskunnan käyttöön, mutta nimikkeen inflaatio herättäisi epäilyksiä professorien asiantuntemuksen tasosta.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen työnjako on selkeästi määritelty niitä koskevissa laeissa. Työnjako mahdollistaa sen, että suomalainen korkeakoulujärjestelmä toimii tehokkaasti ja kykenee vastaamaan yhteiskunnan moniin haasteisiin.
Tässä duaalimallissa yliopistot erikoistuvat omiin tehtäviinsä ja ammattikorkeakoulut omiinsa. Autonomiset yliopistot kehittävät toimintaansa itsenäisesti omista lähtökohdistaan lainsäädännön rajoissa. Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja tulee siten kehittää nykyisen lainsäädännön pohjalta.
Teija Laitinen
Professoriliiton puheenjohtaja
Tarja Niemelä
Professoriliiton toiminnanjohtaja