Älkää unohtako toisianne
Kirjoittanut
Aki MikkolaProfessorin työ on usein tasapainottelua ajan, tulosten ja näkyvyyden välillä. Kukin meistä pyrkii löytämään oman roolinsa tutkimuksen ja opetuksen kokonaisuudessa, tekemään työnsä hyvin ja vaikuttamaan tavalla, joka vie alaa eteenpäin. Matkan varrella helposti unohtuu, että olemme ennen kaikkea matkakumppaneita samalla tiellä.
Hiljattain sain mahdollisuuden olla seuraamassa Samuli Putron konserttia, joka oli mieleenpainuva kokemus. Konsertin encore-kappaleena kuultu ”Älkää unohtako toisianne” pysäytti minut pohtimaan omaa työtäni ja yhteisöämme laajemmin. Putron musiikki ja erityisesti tämän kappaleen tunnelma muistuttivat minua siitä, kuinka tärkeitä inhimilliset suhteet ja kohtaamiset ovat – myös akateemisessa maailmassa. Konsertissa vallinnut lämmin ja yhteisöllinen ilmapiiri vahvisti tätä tunnetta entisestään.
Näissä sanoissa on tärkeä viesti myös meille professoreille ja kaikille tieteen tekijöille. Menestyksemme ei lopulta ole vain julkaisujen tai hankkeiden määrässä, vaan siinä tuessa ja ymmärryksessä, jota jaamme toisillemme. Yhteistyö, mentorointi ja ystävyys kantavat pitkälle.
Konsertin jälkeen olen pysähtynyt usein miettimään, kuinka tärkeää on katsoa ympärilleen. Akateeminen maailma on täynnä painetta ja kilpailua, mutta mitä arvokkaampi päämäärä, sitä tärkeämpää on kulkea matkaa yhdessä. Ei siis pidä unohtaa niitä, jotka ovat kulkeneet rinnallamme – onnistumisissa ja epäonnistumisissa.
Tärkeää on muistaa, että myös professori tarvitsee vertaistukea, keskustelukumppaneita ja välillä ihan vain ystävällistä sanaa kiireisen päivän keskellä. Kollegan kuunteleminen ja tukeminen ei vie paljon aikaa, mutta sen vaikutus voi olla suuri ja kauaskantoinen. Myös uuden sukupolven tutkijoiden ohjaaminen ja kannustaminen auttaa luomaan tulevaisuutta, jossa akateeminen yhteisö on vahvempi ja solidaarisempi.
Professoriliitto on mielestäni erinomainen esimerkki yhteisöstä, joka aktiivisesti toteuttaa tätä ajatusta: ”Älkää unohtako toisianne”. Liitto tarjoaa professoreille mahdollisuuksia verkostoitua, keskustella ja jakaa kokemuksiaan vertaisten kanssa. Se tukee jäseniään erilaisissa uravaiheissa tarjoamalla mentorointia, koulutuksia ja seminaareja sekä osallistumalla aktiivisesti keskusteluun professoreiden työhyvinvoinnista ja jaksamisesta. Professoriliiton rooli on tärkeä paitsi edunvalvonnassa myös sen varmistamisessa, että ymmärrämme toinen toisiamme.
Kannustan meitä jokaista muistamaan, miksi alun perin lähdimme tälle tielle. Innostuimme uteliaisuudesta, halusta ymmärtää maailmaa ja myös halusta jakaa tämä into muiden kanssa. Pitäkäämme siis huolta toisistamme, antakaamme aikaa kollegoillemme, kuunnelkaamme, tukekaamme ja ennen kaikkea – älkäämme unohtako toisianne.
