Tutkimustulokset eivät aina ole kivoja

Elämme aikaa, jolloin ajoittain ei voi kuin ihmetellä, mihin päätöstentekijöiden toimet perustuvat. Toki valtameren tuolla puolen tapahtuu kaikenlaista yliopistoja ja tutkijoita koskevaa ihmetyksen aihetta, mutta ihmeteltävää löytyy kotimaastakin.

En tiedä, olenko erityisen huonomuistinen, mutta tuntuu, että viime aikoina tutkimusnäyttö ja tilastotiedot ovat jääneet aiempaa useammin statistin rooliin päätöksenteossa. Onkohan kyse valikoivasta omaksumisesta, niin sanottujen rusinoiden poimimisesta pullasta vai välinpitämättömyydestä, kun omat näkemykset eivät saakaan faktapohjaista tukea.

Esimerkkeinä lähiaikojen erikoisuuksista on muun muassa hoitotakuu. Sitä muokattiin sillä perusteella, että se ei olisi nopeuttanut hoitoon pääsyä. Tätä virheellistä käsitystä yritettiin korjata, mutta tuloksetta. Hoitotakuuta pidennettiinkin ja jo nyt on nähtävissä, että hoitoonpääsyajat ovat pidentyneet (YLE 5.6.2025).

Toisena esimerkkinä HIV-positiivisten hoito. HIV-positiivisten maahanmuuttajien on nähty tulleen Suomeen ilmaisen hoidon perässä. Huolellisempi tilastojen tarkastelu osoittaa, että näin asia ei ole, minkä myös THL on tuonut selvästi esille. Ikävää, että tietty väestöryhmä joutuu asiattomasti leimatuksi. Pahimmillaan se, että virheelliset näkemykset ohjaavat päätöksentekoa tai niiden annetaan vaikuttaa ratkaisevasti asioiden valmisteluun, voi johtaa hyvinkin harmillisiin tilanteisiin. Esimerkiksi terveydenhuollossa tehokas ja kustannusvaikuttava toiminta voi jopa vaarantua.

Suomi on kuuluisa siitä, että meillä on laajat ja laadukkaat rekisteritiedot. Muun muassa terveyteen liittyvät rekisterit ovat yleisesti herättäneet ihastusta maamme rajojen ulkopuolella. Uskoisin myös, että suomalaiset tutkijat mielellään perehdyttäisivät päättäjiä ja heidän avustajiaan tutkimusalueeltaan. Laadukasta tukea päätöksenteon pohjaksi olisi siis olemassa. Toki tutkimustulokset eivät aina ole kivoja. Itsekin tutkijana on joskus joutunut pettymään, mutta olisi kestämätöntä, jos omia tutkimustuloksiaan ei huomioisi eikä raportoisi asianmukaisesti. Toivottavaa olisi, että myös päätöstentekijät olisivat nöyriä tutkimusnäytön edessä – vaikka se ei tukisi omaa ennakkokäsitystä asiasta.

Mitä me tutkijat voimme tehdä? Me tuotamme laadukasta tutkimusnäyttöä – kukin omalta alaltamme – ja viestimme siitä ahkerasti eri foorumeilla. Vain siten voimme edesauttaa tutkitun tiedon leviämistä kansalaisten joukossa, päättäjät mukaan lukien. Tämä on se, mitä me voimme tehdä, jotta päätöksenteossa hyödynnettäisiin ajantasaista tietoa niin pitkälti kuin mahdollista eivätkä uskomukset ja henkilökohtaiset näkemykset saisi liian suurta roolia.

Tätä kirjoittaessa olen lähdössä Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen tohtoripromootioon. 180 uutta luotettavan tutkimustiedon tuottajaa tulee promovoiduksi. Työmme jatkuu!

Ursula Schwab

Ravitsemusterapian professori, Itä-Suomen yliopisto; Vuoden Professori 2024

Lue lisää kirjoittajalta