Yliopistojen tutkimusohjelmat tarvitsevat parempia keinoja tukea tutkijaa ja tutkimusprosessia
Kirjoittanut
Satu MiettinenSuomalaisten yliopistojen tutkimusohjelmat kertovat kilvan tavoittelevansa monialaista ja/tai -tieteistä, korkeatasoista ja kansainvälistä tutkimusta. Arvopohjastakin on vahva yksimielisyys. Usea yliopisto nojaa rohkeuteen, avoimuuteen ja vastuullisuuteen. Kestävyys, hyvinvointi ja terveys painopistealueina yhdistää useita yliopistoja. Painopistealueisiin tuovat variaatiota ohjelmissa mainitut maailmankaikkeuden mahdollisuudet, kulttuurinen muisti, pelillisyys ja muutama muu. Yksittäiset profiilialueet sijaitsevat sitten painopistealueiden sisällä, reunoilla tai ovat kokonaan uusia avauksia.
Tarkastelin suomalaisten yliopistojen avoimesti verkosta löytyviä strategioita, joihin tutkimuksen rooli oli kirjoitettu näkyville, sekä varsinaisia tutkimuksen kehittämisohjelmia. Osalla yliopistoista on yhteinen strategia, jota tiedekunnat ja muut yksiköt toteuttavat omien kehittämissuunnitelmiensa mukaan strategiaa konkretisoiden. Joku mainitsee ottavansa yhteisön mukaan strategian muotoiluun. Noin puolella yliopistoista on avoimesti jaettavana varsinainen tutkimuksen kehittämisohjelma, jossa kerrotaan keskeiset toimenpiteet. Osa ohjelmista mainitsee tarkasti, mitä ja miten mitataan. Ajallisesti osa toimii ministeriön suunnittelukauden antamassa raamissa, osa taas katsoo pidemmälle 2030-luvulle saakka.
Toimenpiteiden määrittelemisessä osa nostaa esiin lähtökohtaisesti arviointien tulokset ja tilannekuvan ymmärtämisen. Myös tulevaisuuden ennakointityö nostetaan esiin työkaluna toimenpiteiden määrittelyyn. Konsensus löytyy lahjakkaiden nuorten tutkijoiden rekrytoinneille, aloituspaketeille sekä HR:n roolille urapolkujen ja palkitsemisen kehittämisessä. Noin puolet yliopistoista panostaa tutkimusinfrastruktuurien kehittämiseen. Aika moni ymmärtää tutkimuspalvelujen roolin tärkeyden. Yliopiston ulkoisten asiakkuksien hoitamiseen suuntaa muutama. Tiedekuntien toimintamallien kehittäminen on listalla. Osa toimenpiteistä seuraa suoraan ministeriön ohjausta: tutkijakoulutuksen kehittäminen, kilpaillun tutkimusrahoituksen lisääminen, profiloituminen, lippulaivojen ja huippuyksikköohjelmien kehittäminen. Tutkimusinfrastruktuuriin sijoitettu rahoitus sekä yliopistorankingien kehitys mainitaan mittaamisen indikaattoreina. Muuten mittarit seuraavat ohjausta hyvinkin tarkkaan.
Tutkimusohjelmat eurooppalaisessa vertailussa
Mitä jos sitten verrataan tutkimusohjelmia eurooppalaisiin kumppaneihin? Löytyykö ohjelmista jotain uutta? Suomalaisella kentällä näkyy tietenkin ministeriön ohjaus ja rahoitusinstrumenttien mahdollisuudet. Otin tarkasteluun muutaman eurooppalaisen hyvin menestyneen korkeakoulun tutkimusohjelman. Politecnico di Milano pärjää hyvin eurooppalaisessa vertailussa ja Erasmus University Rotterdam puolestaan yhteiskunnallisen ja johtamisen tutkimuksen eurooppalaisessa vertailussa. Toki suomalaisista korkeakouluista Aalto ja Helsinki pärjäävät hyvin etenkin eurooppalaisiin yliopistoihin keskittyvässä vertailussa. Mielenkiinnosta katsoin myös lähellä sijaitsevan Umeån yliopiston tutkimusohjelmaa.
Politecnico di Milanon strategiaprosessi perustuu SWOTin hyödyntämiseen. Se tukee erityisesti nuoria tutkijoita ja rakentaa nuorten tutkijoiden “Talent Academya” Imperial College Londonin ja Technische Universität Münchenin kanssa ja rahoittaa PoC:ja (Proof-of-Concept). Tutkimusyhteistyötä tehdään ETH Zürichin, TU Deftin, RWTH Aachenin ja Chalmersin kanssa. Toimintaa luonnehtii voimakas liittoutuminen eurooppalaisten huippuyliopistojen kanssa. Milano panostaa kokeellisiin tutkimuksen infrastruktuureihin, joita ovat vaikkapa kampuksilla sijaitsevat Living labit sekä tieteidenväliset laboratoriot ja niihin liittyvä henkilökunnan kouluttaminen.
Erasmus University Rotterdam (EUR) nostaa tavoitteekseen positiivisen sosiaalisen vaikuttamisen; erasmuslainen tapa ja arvot. Strategiassa huipukkuutta on määritely monialaisesti yhdeksää erilaista näkökulmaa yhdistäen, jotta ymmärretään, mitä huippututkimus on ja miten sitä mitataan. Strategiaprosessi perustuu yhteissuunnitteluun. Teemoista erilaisena nousee esiin osallistava vauraus ja poikkileikkaavana teemana muotoiluosaamisen strateginen hyödyntäminen tuottamassa konkretiaa. Lääketieteen tutkimusta viedään eteenpäin strategisten kumppaneiden Leidenin, Delftin ja EURin yhteisen “Medical deltan” avulla. Kaikki tunnin ajomatkan sisällä. Erityinen painopiste on ylivoimaisen tuen rakentamisessa tutkijoille kaikkiin tutkimusprosessin vaiheisiin sekä korvamerkityn rahan antamisessa tutkimuksen validointiin. Pyritään varmistamaan, että tutkija pystyy pistämään peliin koko potentiaalinsa, saamaan arvostusta ja rakentamaan uraansa. Tämä onnistuu tutkimusjohtajien ja hankepalveluiden yhteistyöllä. EUR kehittää todisteisiin perustuvaa (evidence-based) mittaamista, jolla tunnistetaan ja analysoidaan akateemista suoriutumista eri alueilla: sitaatit, rahoituksen saaminen, ranking ja sijoittuminen, kuitenkin palkiten enemmän laatua kuin määrää.
Ruotsalainen Umeån yliopisto nostaa esiin kaikilla tasoilla tapahtuvan hyvän johtamisen tärkeyden tutkijoiden ammatillisen ja henkilökohtaisen kehittymisen tukena. He mainitsevat myös erityisesti tutkimukseen suunnatun laatujohtamisen kehittämisen, tutkimusprosesseja tukevan aineistonhallinnan tuen sekä paremman analytiikan kehittämisen.
Minkä pitäisi muuttua?
Pinnallisen tutkimusohjelmien tarkastelun perusteella Suomessa ollaan hyvinkin konsensuksessa tutkimuksen tukitoimista ja mittaamisesta. Maan kokoon nähtynä muutama yliopisto tavoittelee hyvää eurooppalaista tai globaalia tasoa. Riittääkö tämä vai pitäisikö tutkimuksen ohjaukselle tehdä happotesti?
Pitäisikö tutkimusyhteistyön olla lähtökohtaisesti huomattavasti tiiviimmässä eurooppalaisessa tai globaalissa yhteistyössä toteutettua? Ovatko tutkimuksen tukipalvelut tarpeeksi hyvin johdettuja ja monipuolisesti tutkimusprosesseja tukevia? Tunnistavatko suomalaiset tutkijat mahdollisuuden kaiken potentiaalinsa käyttämiseen? Onko meillä tarpeeksi hyvä tukijärjestelmä tuottaa innovaatioita tutkimuksen tuloksista? Pitäisikö tutkimuksen ohjauksen ottaa paremmin huomioon suuret globaalit muutokset ja ennakoida hiljaisia signaaleja? Tarvitaanko uudenlaisia rahoituksen instrumentteja kattamaan lyhyttä ja pitkää aikaväliä? Kun puhumme huippututkimuksesta, niin tiedämmekö, että mistä puhumme ja miten sitä mitataan?
On selvää, että tutkimuksen kehittämiseen kaivataan parempia keinoja tukea tutkijaa eri uranvaiheissa unohtamatta tutkimusprosessia ja innovaatiotoimintaa. Unohtuuko tutkimusohjelmia kehitettäessä, että tutkimuksen kaupallistamiseen tarvitaan kuitenkin yksittäisiä tekijöitä. Vaikka tutkimusta tuetaan järjestelmänä, tarvitaan myös osaamista ja keinoja tukea lahjakkaita tutkijoita. Tutkimusohjelmia ja -ohjausta tulee arvioida kriittisesti.
Erinomainen kirjoitus. Strategia ilman tavoitteita ja mittareita on haavekuva ja näitä suurin osa yliopistojen strategioista on. Mihin konkreettisesti tähdätään, millä konkreettisilla keinoilla ja miten onnistumista mitataan. Nämä pitäisi löytyä jokaisesta strategiasta uloskirjoitettuna.