Erittäin kannattavaa liiketoimintaa
Kirjoittanut
Juha RouvinenTähän aikaan vuodesta julkistetaan yritysten vuoden 2025 tuloksia. Nokian liikevoitto oli 4,4 % (v. 2024 10,2 %). Koneen liikevoitto oli 12,2 % (v. 2024 11,7 %).
Maakuntayliopistoille tiloja vuokraavan Suomen yliopistokiinteistöjen (SYK) liikevoitto oli 31,7 % (v. 2024 28,6 %). Maakuntayliopistojen kiinteistöjen omistaminen näyttää olevan erittäin kannattavaa liiketoimintaa, minkä rinnalla Suomen merkittävimmät yritykset kalpenevat.
Vuonna 2025 rahoituskulujen jälkeen SYKin voitoksi jäi 54,16 miljoonaa euroa, josta vuokria maksavat osakkuusyliopistot saavat osinkoina takaisin vain noin kolmasosan. Suomen valtio saa suurimpana osakkeenomistajana ja yhteisöverona itselleen yli 18 miljoonaa euroa takaisin maakuntayliopistoille osoittamastaan rahoituksesta.
Yliopistojen mahdollisuudet vuokrata tiloja edullisempaan hintaan vapailta markkinoilta on käytännössä hyvin rajoittunutta, koska yliopistolle on tärkeää pitää kampukset yhtenäisinä, ja monet tilat on räätälöity opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Tämä antaa kiinteistön omistajalle suuren vallan määrätä vuokrataso, mikä johtaa helposti neliövuokrien jatkuvaan nousuun. Yliopistot ovat yrittäneet reagoida tilanteeseen lähinnä luopumalla tiloistaan, mutta tämä johtaa helposti jäljelle jäävien tilojen saneeraukseen ja neliövuokrien jyrkempään kasvuun. Vapautuneet tyhjät tilat jäävät kiinteistöyrityksen ja sen omistajien rasitteeksi.
Pääkaupunkiseudun yliopistot (HY, Aalto, Hanken) ja VY omistavat itse omat kiinteistönsä, mistä on niille selvää kilpailuetua. Maakuntien yliopistojen kannattaisi harkita samansuuntaisia ratkaisuja jo liiketaloudellisista syistä.
Raskaat vuokrat estävät myös yliopistojen tasapuolista kehittämistä. Yliopistojen rahoitusmalli ei ota käytännössä huomioon eri tutkimusalojen ja oppiaineiden kustannusrakenteiden suuria eroja. Vaikka ministeriön rahoitusmallia ei lähtökohtaisesti pitäisikään käyttää yliopistojen sisäisessä rahanjaossa, näin kuitenkin yleisesti tehdään. Tämä on johtanut suuriin vääristymiin yliopistojen yksiköiden taloudessa eri alojen välillä, jota kärjistää vuokrakustannusten kasaantuminen erikoistiloja, kuten laboratorioita, käyttäville yksiköille. Vuokrat ja muut kustannukset tekevät monesta kokeellisesta tutkimusalasta rahoitusmallin kautta ”kannattamattomia”, vaikka alat olisivatkin tieteen ja innovaatioiden kannalta hyvinkin keskeisiä. Yliopistoissa tarvittaisiin enemmän läpinäkyvyyttä kustannusten tarkasteluun.
Vuokraongelma koskee myös ihmistieteitä. Kansallisarkisto suunnittelee maakuntayksiköiden toiminnan laajaa alasajoa. Tärkeänä perusteluna ovat jälleen vuokrat. Kansallisarkistojen tilat omistaa Senaatti-kiinteistöt, jonka liikevoitto oli 8,4 % (54,6 miljoonaa euroa) (v. 2024 16,4 % eli 105,6 miljoonaa euroa). Senaatti-kiinteistöt tekee tällä hetkellä Kansallisarkiston päärakennuksen peruskorjaus- ja muutostöitä, jonka kustannusarvio on peräti 58 miljoonaa euroa. Voi vain kuvitella, mikä on tuleva vuokrataso Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevassa yksikössä, kun voittoakin pitäisi vielä tehdä. Ilmankos rahaa ei muualle enää riitä.
On kysyttävä, onko kansallisesti keskeisten koulutukseen ja tieteeseen liittyvien kiinteistöjen siirtäminen suurta voittoa tekevien yritysten omistukseen ollut yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevää? Kiinteistöyritysten pyrkimykset liikevaihdon jatkuvaan kasvuun ja korkeaan katteeseen johtavat helposti tilojen tarpeettoman tiheään uudistamiseen ja ylikorjaukseen. Yliopistot ja muut toimijat ovat helposti kiinteistöyritysten armoilla, eikä aitoa neuvotteluvaraa vuokratasosta ole. Suomen tiede ja koulutus eivät saa olla kiinteistöbisneksen uhreja.
