Maahanmuuttopolitiikkaa etsimässä

Kuulemme lähes päivittäin uutisia maahanmuuttoon liittyen. Aihe puhuttaa. Toisaalta kaivataan lisää työvoimaa ja ulkomaisia opiskelijoita, toisaalta maahanmuuttoa vastustetaan kiivaasti. Oleskeluluvan kriteerit ovat tiukentuneet, ja perheenyhdistäminen vaikeutunut. Viime vuonna Suomen kansalaisuuden sai useampi kuin edeltävänä vuonna, mutta maahantulijoiden määrä pieneni.

Yliopistolaisena keskustelua ja tilastoja seuraa sormi suussa. Ulkomaisia työntekijöitä ja opiskelijoita toivotaan ja kansainvälisiä kandi- ja maisteriohjelmia rohkaistaan pystyttämään. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee S2-opetusta. Kv-ohjelmiin liittyy mielenkiintoista keskustelua koskien muiden muassa täyskatteisuuden toteutusta ja kuulumista indikaattorirahoitukseen.

Osa kv-ohjelmiin valituista opiskelijoista ei pääse aloittamaan opintojaan suunnitellusti maahanmuuttoprosessin hitauden vuoksi. Tämä on harmillista, sillä opiskelijavalinta on työllistävää, joten soisi, että opiskelupaikan saaneet saisivat oleskeluluvan ja mahdollisuuden opintojensa aloittamiseen. Turhaa työtä ei tässäkään asiassa kannattaisi tehdä.

Draivia kv-opetuksen lisäämiseen siis on. Siksi tuntuukin oudolta, että Suomeen tulo on vaikeutunut. Erilaisia kriteereitä ja niiden tiukennuksia tuntuu olevan riittämiin. Suomi tarvitsisi maahanmuuttopoliittisen linjauksen. Haluammeko maahanmuuttoa Suomeen vai emme? Nykyinen tilanne on harmillinen, kun ministeriöiden linjaukset ovat keskenään ristiriitaisia. Nykytilanteen ei soisi jatkuvan, sillä se aiheuttaa ylimääräistä työtä ja sitä myötä myös kustannuksia. Tavoitteet tulisi olla selvät, ja ministeriöiden toiminta keskenään linjassa – mikä se valittu linja sitten olisikaan. Toivottavasti asiaan saadaan selvyys. Nykyinen tilanne ei ole kenellekään eduksi.

Ulkomailta tulleiden kanssa työskentely on useimmalle yliopistossa työskentelevälle arkipäivää. Omassa yksikössäni 18 % henkilökunnasta on ulkomaalaisia. Äidinkieliä henkilöstössämme on kymmenkunta, ja englanti on tavallinen kieli kommunikoida siinä missä suomikin. Ulkomaiset työntekijämme ovat tasavertaisina mukana arjessa. Tiivis integroituminen työyhteisöön edesauttaa työhyvinvoinnin lisäksi myös kotoutumista.

Kun on työyhteisössä tottunut kansainväliseen ilmapiiriin, rajoittunut asennoituminen maahanmuuttajiin tuntuu vieraalta. Vastikään Savon Sanomien yleisönosaston lyhyissä kommenteissa eräs lukija määritteli työperäisen maahanmuuton poliisi-, oikeus- ja rikosseuraamusviranomaisia työllistäväksi. Osa väestöstä, kuin myös poliitikoista, näkee maahanmuuttajat negatiivisessa valossa, yhteiskunnan varoja kuluttavina ja jopa rikoksia tekevinä.

Sain viime syksynä uuden naapurin, jonka äidinkieli on englanti. Naapurini opettelee suomea, mutta englanniksi keskustelemme aina, kun asian ymmärtäminen sitä vaatii. Hän ottaa aktiivisesti kontaktia ja pyrkii olemaan yksi meistä. Hänenlaisensa hymyilevän ja avuliaan naapurin kanssa on ilo jutella milloin mistäkin. Onkin nautinnollista keskustella englanniksi muistakin kuin työasioista, esimerkiksi tänään pohdimme sopivien kasvien valintaa puutarhaan.

Mielenkiinnolla odotan, millaisen linjan Suomi valitsee. Toivottavasti joku linja valitaan, ettei nykyinen epämääräinen tilanne jatkuisi.

***

Tilaa uusimmat Professoriblogit omaan sähköpostiisi.

Ursula Schwab

Ravitsemusterapian professori, Itä-Suomen yliopisto; Vuoden Professori 2024

Lue lisää kirjoittajalta