Akateemisen vapauden uhkatekijöinä politiikka, hallinto, talous ja media
Kirjoittanut
Heli RuokamoAiemmin pääosin autoritaarisissa maissa yleiset akateemisen vapauden rajoitukset ovat levinneet myös länsimaihin. Akateemisen vapauden kaventuminen koskettaa myös meitä suomalaisia tieteen tekijöitä. Syitä siihen, miksi akateeminen vapaus on heikentynyt myös Suomessa, on tarkasteltu tässä blogikirjoituksessa käymällä läpi viimeaikaisia julkaisuja aiheesta eri medioissa (ks. Lähteitä).
Suomessa akateeminen vapaus on perustuslaissa turvattu perusoikeus (PL 16 §), jota vahvistavat yliopistolaki (2, 3, 6 ja 32 §) sekä EU-lainsäädäntö (Euroopan unionin perusoikeuskirja, 13. artikla). Viime vuosilta on useita esimerkkejä Suomen hallituksen toimista, joilla on pyritty rajoittamaan akateemista vapautta. Vuosina 2022–2024 strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) maahanmuuttoteemaa viivästettiin. Vuosina 2024–2025 pyrittiin rajoittamaan Suomen Akatemian tutkimusautonomiaa lainsäädännön keinoin vedoten kansalliseen turvallisuuteen ja ulkopolitiikkaan. Keväällä 2025 pyrittiin yhdistämään itsenäisiä tiedepaneeleja. Kaikki toimet eivät kuitenkaan edenneet suunnitelmien mukaisesti erityisesti tutkijoiden aktiivisen vastustuksen myötä.
Akateemisen vapauden indeksi (Academic Freedom Index, AFI), joka arvioi akateemisen vapauden tilaa maailmanlaajuisesti 179 maassa perustuu 2 363 asiantuntijan arvioihin ja tilastolliseen analyysiin. Indeksi muodostuu viidestä indikaattorista, jotka ovat: vapaus tutkia ja opettaa, akateeminen vaihto ja tiedon levittäminen, institutionaalinen autonomia, kampusten koskemattomuus sekä akateeminen ja kulttuurinen ilmaisunvapaus. Niin kuin jo edellisessä blogikirjoituksessani totesin, akateeminen vapaus on heikentynyt Suomessa tilastollisesti merkitsevästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomi sijoittui sijalle 47 pudottuaan 38 sijaa kahden vuoden takaisesta sijoituksesta 9. Suomi putosi kymmenen prosentin parhaimmistosta 20–30 %:n luokkaan. Heikkenemistä havaittiin kaikkien viiden edellä mainitun indikaattorin alueella.
Vuonna 2024 Suomen akateemisen vapauden indeksi oli 0,83 asteikolla 0–1. Verrattaessa Suomea muihin Pohjoismaihin ― Ruotsi (0,94), Islanti (0,90), Tanska (0,89) ja Norja (0,85) ― Suomen indeksi on matalin, joskin erot Pohjoismaiden ovat pieniä. Suomessa korkein indikaattoreista on kampusten koskemattomuus (3,57 asteikolla 0–4), mikä kuvastaa sitä, missä määrin kampukset ovat vapaita poliittisesta valvonnasta tai turvallisuusrikkomuksista. Seuraavaksi korkein on akateeminen ja kulttuurinen ilmaisunvapaus (3,45), joka arvioi tutkijoiden mahdollisuuksia käydä avointa keskustelua ja esittää näkemyksiä, myös kiistanalaisista tai poliittisesti herkistä aiheista, ilman rajoituksia. Kolmantena on akateemisen vaihdon ja tiedon levittämisen vapaus (3,37), joka kuvaa tutkijoiden liikkuvuutta ja vapautta viestiä tutkimusideoistaan ja -tuloksistaan. Vapaus tutkia ja opettaa (3,17) sijoittuu indikaattoreista vasta neljänneksi ja mittaa sitä, missä määrin tutkijat voivat itsenäisesti kehittää ja toteuttaa opetustaan ja tutkimustaan ilman ulkopuolisten puuttumista niihin. Heikoin indikaattoreista Suomessa on institutionaalinen autonomia (2,51), joka mittaa yliopistojen mahdollisuuksia hallita itsenäisesti mm. koulutusohjelmiaan, budjettejaan ja sisäistä hallintoaan. Ero korkeimman ja matalimman indikaattorin välillä on 1,06, jota voi pitää melko suurena; se on yli neljäsosa, 26,5 % koko asteikosta.
Tutkijat pitävät akateemisen vapauden indeksiä yleisesti ottaen luotettavana mittarina ja Suomen tilannetta huolestuttavana. Akateemisen vapauden heikkenemisen arvioidaan johtuvan useista eri tekijöistä, joita voidaan tarkastella poliittisina, hallinnollisina, taloudellisina ja mediaan liittyvinä uhkina.
Poliittisia uhkia ovat mm. yhteiskunnan polarisaatio, autoritaarisen populismin nousu ja poliittisen tieteen kritiikin lisääntyminen. Myös vuonna 2010 säädetty yliopistolaki on vähentänyt yliopistodemokratiaa ja tiedeyhteisön autonomiaa.
Hallinnollisina uhkina akateemiselle vapaudelle ovat mm. valtioneuvoston ja ministeriöiden harjoittama ohjaus, yliopistojen hiearkiset hallintomallit ja managerialistisuus sekä pätkätyöt. Noin 75 % yliopistotutkijoista työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa, mikä kannustaa keskinäiseen kilpailuun ja tehokkuuden sekä yksilöllisen urakehityksen korostamiseen yhteisöllisyyden kustannuksella.
Taloudellisina uhkina ovat esimerkiksi perusrahoituksen merkittävä leikkaaminen ja kilpaillun rahoituksen epävarma saaminen sekä rahoitusten kohdentaminen tietyille alueille. Tieteen odotetaan tuottavan yhä enemmän myös taloudellista hyötyä ja nopeita tuloksia.
Mediaan liittyviä uhkia ovat mm. tutkijoihin kohdistuva uhkailu ja häirintä, joita sosiaalisen median kanavat ovat vain vahvistaneet. Sensitiiviset tutkimusaiheet ja vihapuhekampanjat hiljentävät tutkijoita ja altistavat itsesensuurille. Tutkijoiden tukena ovat muut tutkijat ja esihenkilöt sekä mm. kansainvälinen Scholars at Risk -verkosto, johon kaikki suomalaiset yliopistot kuuluvat. Verkoston tehtävänä on suojella ja edistää akateemista vapautta sekä puolustaa ja suojella tutkijoita vainolta ja väkivallalta.
Kaikista uhkista huolimatta suomalaisten luottamus tieteeseen on edelleen vahvaa. Vuoden 2024 Tiedebarometrin tulokset perustuvat 1 006 täysi-ikäisen suomalaisen vastaukseen. Suomen yhteiskunnallisista instituutioista yliopistoja (80 %) pidettiin kolmanneksi luotettavimpana puolustusvoimien (83 %) ja poliisin (80 %) jälkeen. Tulosten mukaan 86 % vastaajista luotti tieteeseen ja tutkimukseen erittäin paljon tai melko paljon. 60 % vastaajista luotti tieteeseen, koska tutkijat ovat riippumattomia. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista oli sitä mieltä, että tutkimuksen riippumattomuus ja puolueettomuus, tutkijoiden sananvapauden tila sekä tutkijoiden etiikka ja moraali ovat hyvällä tasolla. Kuitenkin suurimman osan vastaajista (43 %) mielestä politiikka vaikuttaa liikaa tutkimukseen ja tutkijoiden mielipiteisiin. Valtaosan (78 %) mukaan poliittisen päätöksenteon tulisi sen sijaan perustua tieteeseen ja tutkimustietoon ja enemmistö vastaajista (73 %) oli sitä mieltä, että poliittisessa päätöksenteossa hyödynnetään liian vähän tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa.
Suurin osa vastaajista (58 %) piti tieteen edistymisen kannalta olennaisena sitä, että tutkijat voivat itse päättää, mitä he tutkivat ja miten he tutkimustaan tekevät. Enemmistö vastaajista (60 %) vastusti tutkimusrahoituksen kohdentamista vain taloudellisesti parhaiten hyödynnettäville aloille. Vain vajaa neljännes (24 %) vastaajista piti tutkimusrahoituksen tasoa riittävänä.
Suomalaisille keskeisimmät mediat tieteellisen tiedon välittäjinä olivat sanomalehdet (sekä painettu että digi, 56 %), televisio (myös verkossa, 52 %), muut verkkosivut ja hakukoneet (37 %) sekä sosiaalinen media (esim. Facebook ja X, 20 %). Vastaajien ikä vaikutti valintoihin: alle 30-vuotiaille sosiaalinen media oli tärkein tieteellisen tiedon lähde. Tulosta voidaan pitää huolestuttavana.
Poliittiset, hallinnolliset, taloudelliset ja mediaan liittyvät uhkat ovat Suomessakin lisääntyneet. Samaan aikaan korkeakouluilta odotetaan, että vuoteen 2030 mennessä 50 % ikäluokasta suorittaisi korkeakoulututkinnon. Korkeakoulujen odotetaan toisin sanoen tuottavan enemmän vähemmillä resursseilla, tiukemmassa ohjauksessa kiihtyvällä nopeudella muuttuvassa mediamaailmassa ― ja kaikki tämä tapahtuu akateemisen vapauden kustannuksella.
Lähteitä
Free to think. Report of the Scholars at Risk Academic Freedom Monitoring Project 2025.
Hautamäki, T. 2025. Onko tieteen vapaus uhattuna? Acatiimi. 15.9.2025.
Kekkonen, J., & Heinonen, V. 2025. Akateemisen vapauden ja sivistysyliopiston tila Suomessa 2020-luvun alkupuolella. Tiedemaailma, 2/2025. 16.4.2025.
Kinzelbach, K., Lindberg, S. I., Lott, L., & Panaro, A. V. 2025. Academic Freedom Index ― 2025 Update. FAU Erlangen-Nürnberg and V-Dem Institute. doi:10.25593/open-fau-1637
Muilu, J. 2025. Näpit irti tieteen vapaudesta. Helsingin Sanomat, 11.4.2025.
Nuotio, K. 2025. Tutkimuksen vapaus vaatii viisasta sääntelyä. Turun Sanomat, 24.1.2025.
October, M. 2025. Mitä tapahtui tieteen, tutkimuksen ja opetuksen vapaudelle? Blog 17.04.2025. Mitä tapahtui tieteen, tutkimuksen ja opetuksen vapaudelle?
Pelttari, M. 2025. Mitä nyt? Yliopisto-lehti 6/2025, 20–21.
Ristmeri, A. 2025. Akateeminen vapaus heikkeni Suomessa. Uusi juttu, Pihvi 7.10.2025.
Ruokamo, H. 2025. Tieteen vapaus on uhattuna myös suomessa. Professoriliitto, Blogi 17.6.2025.
Suomalainen tiedeakatemia (Finnish Academy of Science and Letters). Ilta tieteelle: Tieteen vapaus. 10.11.2025.
Tiedebarometri 2024. Tutkimus suomalaisten suhteesta tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen. Tieteen Tiedotus ry.
Väliverronen, E., & Ekholm, K. (Toim.) 2020. Tieteen vapaus & tutkijan sananvapaus. Vastapaino.
