Kysymysten voima
Kirjoittanut
Markus OlinHelsingin sanomien vieraskynässä 21.8.2025 väitettiin Suomen tulevaisuuden turvan olevan kolmiliitossa kvantti, tekoäly ja 6G. En rohkene tätä epäillä – kirjoittajat olivat arvovaltaista ja asioista hyvin perillä olevia. Yhtään tarvetta tai kysymystä, joihin näillä kolmella teknologialla vastataan, artikkelissa ei esitetty. Ehkä implisiittinen kysymys oli Suomen tulevaisuuden turvaaminen. Miten Suomen talous nousee?
Aloittaessani tieteellisen urani yli 40 vuotta sitten huomasin, etenkin ulkomailla ollessani, kuinka vahvasti minut oli kasvatettu vastaamaan kysymyksiin. Sen sijaan en osannut niitä itse esittää. Kysymyksiä olisi pitänyt esittää virallisen kokousosuuden aikana, kahvitauoilla, lounaalla ja päivällisellä. Joskus esitykseni jälkeen tulleet kysymykset ovat ohjanneet ajatteluani uuteen, parempaan suuntaan.
Päivä pari ennen HS:n artikkelin ilmestymistä aloin osallistua kokouksiin, joissa pohdittiin ydinkäyttöisten jäänmurtajien ja mikseipä risteilylaivojen rakentamista Suomessa. Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, että tarvitaanko sellaisia? Yksinkertaista vastausta ei ole, mutta lisäkysymyksiä sen sijaan alkoi tulla suorastaan tulvimalla. Ehkä näitä laivoja ei koskaan rakenneta. Ehkä aiheesta ei aloiteta mitään suurempaa tutkimushanketta. Mutta merenkulku- ja että ydinvoima-alan toimijoille avautuu hedelmällistä vuorovaikutusta, jonka tulokset voivat toteutua jollain toisella tavalla, toisessa ajassa.
Olen koko tieteellisen urani seurannut joskus läheltä ja joskus kauempaa kysymystä (vesi)pisaran synnystä. Urani alussa yksi teoreettisen fysiikan apulaisprofessori ihmetteli kovasti, miksi tutkia ja ratkaistua ongelmaa. Todellisuudessa ratkaisun hakeminen on vaatinut koko joukon täysin uusia mittalaitteita, jatkuvatoimista mittausta eri puolilla maailmaa, raskaita atomi- ja molekyylitason simulaatioita. Kysymys on poikinut uusia kysymyksiä, joiden ratkaiseminen puolestaan on vaatinut vastausta uusiin kysymyksiin. Helposti kuluu 10–20 vuotta ennen kuin tällainen ketju purkautuu takaisin kohti isojen kysymysten vastauksia. Kysymys pisaran synnystä on johtanut ison suomalaisen tutkimusryhmän kehittymiseen ja olemassaoloon.
Tekoälyltä on helppo saada vastauksia, mutta onko siltä varsinaisesti helppo kysyä? Joten tuleeko tekoälystä kulttuurissamme vieläkin vahvempi vastausten tehotuottaja? Vastauksien, joita ei ehditä pohtia ja analysoida, ja esittää jatkokysymyksiä. Copilot ehdotti tämän tekstin otsikoksi ”Hyvän tieteellisen kysymyksen voima”. Lisäksi se laati pyynnöstäni myös valmiin tekstin, josta jäi vain seuraava lause: Hedelmällinen kysymys voi kuitenkin olla arvokas myös muussa kuin vain akateemisessa mielessä.
Hyvällä kysymyksellä voi olla konkreettista merkitystä koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Tieteellisiä tutkimushankkeita kritisoivien toivoisi esittävän omia kysymyksiään pelkän kritiikin sijaan.
Ehkä onkin niin, että tieteen ja ratkaisun haun ytimessä eivät ole ratkaisut itsessään sinänsä, vaan tärkeämpää on osata kysyä oikeat kysymykset. Mutta mistä tietää, että kysymys on oikea ja että joku vielä tärkeämpi kysymys ei jää kysymättä?
Tekoäly on, ainakin vielä tällä hetkellä, olemassa olevan tiedon etsijä ja tehokas siinä, mutta äly- sana yhdistetään perinteisesti uuden tiedon luomiseen, joka perustuu oikeiden kysymysten esittämiseen ja asioiden havaitsemiseen ja ymmärtämiseen uudessa ympäristössä. Soveltuuko ’tekoäly’ tähän? Eli onko kysymys älystä ylipäätään?