Professorit eläköityvät myöhään – ja työskentelevät vielä sen jälkeenkin
Kirjoittanut
Raija PyykköProfessorit eläköityvät keskimäärin 66-vuotiaina. He työskentelevät keskimäärin kolme vuotta pidempään kuin akavalaisten liittojen jäsenet. Tämä käy ilmi Akava Worksin keväällä 2025 tekemästä kyselystä akavalaisille senioreille. Professoreille kertyy ennen eläköitymistä noin 40 vuotta aktiivityöuraa, mutta työskentely ei pääty eläköitymiseen. Työssäkäyntiä jatkaa tavalla tai toisella noin 73 prosenttia professorikunnasta, kun työssäkäyntiä jatkaa kaikista kyselyyn vastaajista 41 prosenttia.
Professorit jatkavat työskentelyä yleisimmin saman työnantajan palveluksessa kuin mistä jäivät eläkkeelle, mutta isolla osalla työnantaja myös vaihtuu – tai sitten professori jatkaa toiminimen tai yrityksen kautta. Pääasiallinen syy työssäkäynnin jatkamiseen on merkityksellinen ja mielekäs työ.
Kyselyyn vastanneet toivoivat, että liitto edistäisi emeritus-/emeritaprofessoreiden asemaa yliopistoissa. Vastaajat kertovat antavansa edelleen opetusta, laativansa erilaisia akateemisia asiantuntijalausuntoja, antavansa konsultointeja, kirjoittavansa kirjoja, hoitavansa monenlaisia esiintymisiä ja toimivansa erilaisissa tutkimustehtävissä (julkaisut, tutkimusprojektit, tieteellisten lehtien päätoimittajan tehtävät).
Professoriliitto näkee, että emerita-/emeritusprofessori voi jatkaa yhteistyötä yliopiston kanssa mm. 1) emerita-/emeritussopimuksella, 2) toimimalla tuntiopettajana (riippumatta siitä, onko tehnyt em. sopimuksen) ja saada siitä korvauksen tai 3) tekemällä määräaikaisen työsopimuksen yliopiston kanssa. Kun eläköitynyt professori tekee yliopiston kanssa määräaikaisen työsopimuksen, hän voi toimia tutkimusprojektin vastuullisena johtajana. Yleensä kyseessä on osa-aikainen työsopimus.
Liitto on edellyttänyt, että yliopistoilla on läpinäkyvät, selkeät ja reilut periaatteet emerita-/emerituskäytänteistään. Sopimuksen saaminen yksittäisen professorin kohdalla ei voi kariutua esimerkiksi ristiriitoihin yliopiston johdon kanssa. Yleisperiaate eri yliopistojen sopimuksissa on samankaltainen: tieteellistä tutkimustyötä aktiivisesti eläkkeelle jäämisen jälkeen jatkavat emeritit nähdään suurena resurssina yliopistoille. He jatkavat toimintaa yliopistonsa hyväksi ja tuottavat lisäarvoa yliopistolle. Akava Worksin kyselyyn vastanneet kuitenkin toivoivat, että yliopistot voisivat nykyistä systemaattisemmin ja strategisemmin hyödyntää emeritien osaamista.
Eri yliopistojen sopimukset ja käytänteet näyttävät poikkeavan toisistaan mm. maksimikeston ja sen suhteen, tehdäänkö sopimus tiedekuntatasolla vai yliopistotasolla. Mikäli sopimus on tiedekuntakohtainen, käytännöt saattavat vaihdella tiedekunnasta toiseen. Myös sen suhteen on vaihtelua, mitä sopimuksen tekeminen edellyttää: osassa yliopistoja vaaditaan ulkopuolista rahoitusta, tutkimusprojekti tai väitöskirjatutkijoita ohjattavana. Liitto on antanut ohjeistuksen jäsenilleen siitä, mitä emerita-/emeritusprofessorisopimuksella kannattaa sopia.
Toinen kyselyssä esiin nostettu asia oli yliopistojen maksamat asiantuntijapalkkiot. Yliopistojen työehtosopimuksen mukaan yliopistot maksavat omiin päätöksiinsä perustuen erillispalkkioita. Tällaisia erillispalkkioita ovat mm. erilaiset akateemiset asiantuntijalausunnot, joita eläköityneet professoritkin laativat hyvin usein. Liitto kerää jäseniltään vuosittain tietoa maksettujen palkkioiden suuruuksista pätevyyden arvioimisesta professorin tehtävään, pätevyyden arvioimisesta dosentin arvoon, väitöskirjan esitarkastajana toimimisesta ja vastaväittäjänä toimimisesta. Näiden tietojen pohjalta liitto on juuri antanut suosituksen professorin antamista akateemisista asiantuntijalausunnoista. Toivomme, että liiton tuore suositus otetaan laajasti käyttöön.
Kommentoin lopuksi vielä muutamaan yksittäistä asiaa jäsenten antamista kysymyksistä ja palautteista:
Liiton ottamat vapaa-ajan matkustaja-, matkatavara-, matkavastuu- ja matkaoikeusturvavakuutus koskevat kaikkia jäseniä ilman yläikärajaa. Vapaa-ajan tapaturmavakuutus on voimassa sen vakuutuskauden loppuun saakka, jonka aikana vakuutettu täyttää 80 vuotta.
Ammatillinen vastuu- ja oikeusturvavakuutus kattaa asiat, jotka koskevat vakuutetun omaa työ- tai virkasuhdetta. Näin ollen se kattaa myös emeritijäsenen asian silloin, kun hän on toiminut työsuhteessa.
Liiton toimisto neuvoo työ- ja virka-asioissa myös emeritijäseniään.
Yksityiselämäänsä liittyvissä oikeudellisissa asioissa Professoriliiton jäsenillä on jäsenetunaan oikeus saada Eversheds Asianajotoimisto Oy:n lakimiehiltä neuvontaa puhelimitse.
Kyselyllä saimme paljon muutakin aineistoa jatkokäsittelyyn. Akava Worksin tekemään kyselyyn vastasi 251 liiton jäsentä. Kiitos kyselyyn vastanneille!
Kiitos liiton ex-puheenjohtaja Risto Laitiselle yliopistojen emeritisopimusten läpikäymisestä ja ex-puheenjohtaja Aatos Lahtiselle tämän blogikirjoituksen kommentoimisesta. Aatos Lahtinen toimii liiton edustajana Akavan seniorityöryhmässä.
Raija Pyykkö
Aatoksia emeritiprofessoreista
Tiedämme, että professorin ammatti on enemmän kuin ammatti. Se on kutsumus, jossa työ ja harrastus sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä professorien työn erityisyys näkyy myös Akava Worksin kyselytutkimuksessa.
Tutkimuksesta käy ilmi, että suurin osa professorikunnasta haluaa jatkaa työtään entiseen tapaan eläkeiän saavuttamisen jälkeenkin. Itse asiassa normaalin eläkeiän ammattiryhmistä professorit jatkavat useimmin työskentelyä eläköitymisen jälkeen, kun taas muissa ammateissa suurin osa vastanneista ei tuntenut kiinnostusta jatkaa työssäkäyntiä.
Pienenä maana Suomen tulevaisuuden perustana on oltava korkea osaaminen. Tämä todetaan myös Orpon hallituksen ohjelmassa. Erityisesti hallitusohjelma mainitsee korkealaatuisen akateemisen tutkimuksen turvaamisen. Toinen tärkeä tekijä on riittävä työvoiman saanti. Tähän on pyritty mm. nostamalla eläkeikää.
Molempiin asioihin voivat emeritiprofessorit vaikuttaa. He jatkavat työskentelyään virallisen eläkeiän jälkeen entiseen tapaan. Edelleen luomisvoimaisina arvostettuina tutkijoina emeritiprofessorit antavat akateemiselle tutkimukselle kaivattua lisäpotentiaalia. Yliopistojen pitäisikin hyödyntää heidän tutkimuspanostaan mahdollisimman paljon. Tämä edellyttää luonnollisesti emeritiprofessorien tutkimusedellytysten riittävää turvaamista.
Neuvoteltaessa emeritiprofessorien työskentelyedellytyksistä Professoriliitto voisi käyttää vipuvartena sen tuottamaa immateriaalista etua Suomen tulevaisuudelle. Sitä hallitusohjelmakin edellyttää.
Aatos Lahtinen
Erinomainen asia, että emeritikysymys on nostettu esille. Professorit ovat etuoikeutetussa asemassa siinä suhteessa, että he voivat halutessaan jatkaa itseohjautuvaa työtään yliopistossa emeritisopimuksella, jolloin heillä on esimerkiksi IT- ja kirjastopalvelut käyttäjätunnuksineen ja sähköpostiosoitteineen sekä affiliaatio julkaisuihinsa. – Moniko sen lisäksi saa jotakin korvausta työstään ei kai ole kenenkään tiedossa. Vaikka moni emeriti ei ehkä tee työtään palkkion toivossa vaan siksi, että tutkimus ja ajatteleminen tekevät elämän mielekkääksi, niin voisiko joku selvittää sitä, millaisia työpanoksia julkaisujen ja muiden tehtävien muodossa emeritit ovat tehneet? Sitä voisi verrata toisaalta yliopiston saamaan taloudelliseen hyötyyn julkaisuista ja tutkinnoista sekä yliopiston näkyvyyteen viittausindikaattoreilla arvioiden ja toisaalta maksettuihin palkkiohin tai tukiin vaikkapa kongresseihin osallistumiseksi. Selvitys voisi selkeyttää emeritien asemaa yliopistossa, ja maineikkailla emeritiprofessoreilla voisi olla merkitystä opiskelijoiden hakeutumisessa yliopistoon. Ennen kaikkea pidän arvokkaana emeritityön mahdollisuuden säilymistä sekä emeritin itsensä että toivottavasti myös hänen yliopistonsa kannalta.
Hei! Nostit tärkeän asian esille. Liitto selvitti vuonna 2018 emeritien työskentelyä ja tehtäväkuvaa. Kyselyyn vastasi 366 liiton emeritijäsentä (vastausaktiivisuus 42 %). Emeritisopimuksen tehneistä puolet oli mukana täydentävän rahoituksen hankkeessa ja 28 % oli saanut emerituksena/emeritana tutkimukseensa ns. ulkopuolista rahoitusta. Julkaisujen määrä emeritinä toimimisen aikana oli keskimäärin 21,9; edellisen vuoden julkaisujen määrä oli keskimäärin neljä.