Turhuuksien turhuus
Kirjoittanut
Raija PyykköMoni yliopistotyöntekijä tunnistaa tilanteen: työmäärä kasvaa ja apu vähenee. Syyskuussa tekemämme kyselyn mukaan jäsenemme kokevat, että byrokratian määrä on kasvanut yliopistoissa merkittävästi. Raportointi, lukuisat tietojärjestelmät ja hallintolähtöiset prosessit kuormittavat erityisesti opettajia ja tutkijoita. Professorit kokevat usein tekevänsä työtä hallintoa varten. ”Prosessit määritellään hallintolähtöisesti, eikä ketään tunnu kiinnostavan se, palvelevatko ne mitenkään opetusta ja tutkimusta.”
Hallinnon keskittäminen ja tukipalveluiden väheneminen ruohonjuuritasolla ovat jäsentemme mukaan johtaneet siihen, että suuri määrä rutiini-, sihteeri- ja metatyötä on siirtynyt professoreille ja lähiesihenkilöille. ”Keskitetyt palvelut ovat johtaneet siihen, että välillä tuntuu, että tutkijat ja opettajat tekevät töitä yliopistopalveluja varten, eikä toisinpäin.”
Vastaavasta asiasta kirjoitti Lääkärilehti syyskuun numerossaan otsikolla ”Lääkärit seikkailevat nyt Kelan sivuilla etsimässä vastauksia”. Artikkelissa kerrotaan hyvinvointialueesta, joka luopui terveyssosiaalityöntekijöistä. Tämän seurauksena lääkärit opastavat perheitä erilaisten hakemusten teossa ja tukiasioissa. Nyt tehtäviä – joihin terveyssosiaalityöntekijöillä on erityisosaamista – hoitavat lääkärit, joilla näihin tehtäviin ei ole osaamista. ”On korkea kynnys olla neuvomatta esimerkiksi lomakkeiden täyttämisessä, mutta on vaikeaa kertoa perheille asiasta, josta ei itsekään paljoa tiedä. Jokainen lääkäri on nyt varmaan löytänyt itsensä selaamassa Kelan sivuja, ja olemme siinä aika huonoja.”
Itselleni tuoreen näkökulman näihin esimerkkeihin avasi Vaasan yliopiston professori Tomi Kallion tutkimus kahdenlaisista turhista työtehtävistä. Helsingin Sanomat kirjoitti asiasta tammikuussa. Ensimmäinen tyyppi on tehtävät, joita tekevät väärät ihmiset, kuten esimerkiksi professorit tenttivalvojina. Nämä kohtuuttomat tehtävät (unreasonable task) ovat oman tehtäväkuvansa ulkopuolella olevia tehtäviä, joita voisi kohtuudella odottaa jonkun toisen tekevän. Toinen tyyppi on tarpeettomat tehtävät (unnecessary task), joita ei pitäisi kenenkään tehdä, vaan ne voitaisiin välttää hyvällä johtamisella. Kallio nostaa omasta työstään esimerkin samojen tietojen kirjaamisesta moneen eri järjestelmään.
Samaa teemaa käsiteltiin Helsingin Sanomien artikkelissa viime syksynä. Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Petri Karkkola kutsuu tällaisia tarpeettomia tai kohtuuttomia työtehtäviä turhakkeiksi. Hän kertoo esimerkkeinä lääkärin tyhjentämässä työhuoneensa roskiksia, virkamiehen tuskailemassa matkalaskujen kanssa ja konsultin kirjoittamassa raporttia, jota kukaan ei lue. Työtehtävä voi olla sinänsä järkevä, mutta se tuntuu turhakkeelta, koska väärä ihminen joutuu tekemään sen. Yhtenä syynä turhakkeiden lisääntymiseen Karkkola mainitsee perinteisten sihteerien katoamisen. Tämä näkyy myös jäsentemme työssä. ”Työprosessien pilkkominen ja vastuun hajauttaminen on johtanut siihen, että asiat eivät hoidu sujuvasti. Valtava määrä sihteerien työtä valuu hiljalleen professoreiden ja muiden lähiesimiesten tehtäväksi.”
Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan tällaiset ydintyön ulkopuoliset työtehtävät (ei-legitiimit tehtävät) ovat yhteydessä työntekijän kokemaan stressiin.
Professoreiden työn ”turhakkeiden” lisääntyminen ei johdu pelkästään yliopistojen muun asiantuntija- ja tukihenkilöstön vähentämisestä ja palveluiden keskittämisestä vaan myös yliopistojen toiminnan muutoksista. ”Lisäksi tuntuu, että suurin osa hallinnon rahoituksesta menee aivan tarpeettomaan kehittämiseen, mistä osoituksena jatkuvat kyselyt, työpajat ja muut tarpeettomat tilaisuudet.” Kokemus ”turhakkeesta” riippuu työtehtävän kontekstista. Jos työtehtävän koetaan tukevan oman ydintehtävänsä suorittamista, näennäisesti kohtuuttomalta näyttävä tehtävä voidaan kokea osaksi omaa työtehtävää.
Haen vielä itselleni lisäymmärrystä professorien työn muutoksiin ammattien tutkijoilta. Yliopistojen ammattien järjestelmässä on tapahtunut muutoksia. Työnjakoja on neuvoteltu uusiksi, ja yliopistoyhteisöön on syntynyt uusia ammatteja. Akateemista työtä tutkinut professori Mary Henkel nostaa tutkimuksissaan esille, kuinka akateemisten (academic) ja hallinnollisten (administrative) ammattien raja on hämärtynyt (blurred). Professori Barbara Kehm on havainnut, että perinteisten akateemisten tehtävien ja hallinnollisten tehtävien väliin on syntynyt uusi korkeakoulutuksen saaneiden yliopistotyöntekijöiden ryhmä (new group of higher education professionals, HEPRO). Celia Whitchurch kutsuu tätä akateemisen työn ja hallinnollisen työn väliin jäävää tilaa kolmanneksi tilaksi (third space). Kehm on tutkinut sitä, millä tavalla tämä kasvava joukko työntekijöitä vaikuttaa akateemiseen työhön. Hänen mukaansa tätä ryhmää arvostetaan suuresti akateemisten työntekijöiden keskuudessa, kunhan sen tehtävät tukevat yliopiston ydintehtävien hoitamista.
Mitä ”turhakkeille” pitäisi tehdä? Professoriliitto työskentelee professorikunnan hyvän työn eteen. Olemme paljon miettineet, mitä voisimme tehdä professorin työn kohtuuttomien ja tarpeettomien tehtävien hillitsemiseksi. Viisasten kiveä emme ole toistaiseksi löytäneet. Ajattelenkin, että tarvittaisiin tutkimusta professorin työstä ja työn muutoksista.
***
Tämä on viimeinen blogikirjoitukseni Professoriliiton järjestöpäällikkönä. Siirryn kesällä viettämään eläkepäiviä, ja sen myötä haluan kiittää jäseniä mielenkiintoisista 20 vuodesta Professoriliiton palveluksessa.
***
Kirjallisuutta:
Aarrevaara, T & Pyykkö, R (2022). Researchers in and beyond Higher Education. In Cláudia S. Sarrico, Maria J. Rosa and Teresa Carvalho (Eds.) Careers and Managing Academics. Edward Elgar.
Brennan, J. (2007). The Academic Profession and Increasing Expectations of Relevance. In Maurice Kogan & Ulrich Teichler (eds.) Key Challenges to the Academic Profession. UNESCO Forum on Higher Education Research and Knowledge. International Centre for Higher Education Research Kassel. Paris and Kassel 2007.
Ding, H & Kuvaas, B (2022) Illegitimate tasks: A systematic literature review and agenda for future research. Work & Stress. An International Journal of Work, Health & Organisations.
Henkel, M. (2007). Shifting Boundaries and the Academic Profession. In Maurice Kogan & Ulrich Teichler (eds.) Key Challenges to the Academic Profession. UNESCO Forum on Higher Education Research and Knowledge. International Centre for Higher Education Research Kassel. Paris and Kassel 2007.
Karkkola P (2025) Illegitimate Tasks and Work Motivation: Examining the Full Continuum of Self-Determination. Scandinavian Journal of Psychology 2025; 0:1-6.
Kehm, B. M. (2015). The Influence of New Higher Education Professionals on Academic Work. In Ulrich Teichler & William K Cummings (Eds.) Forming, Recruiting and Managing the Academic Profession. The Changing Academy – The Changing Academic Profession in International Comparative Perspective 14. Springer. 101-112.
Liu, S. (2015). Boundary Work and Exchange: The Formation of a Professional Service Market. Symbolic Interaction 38(1):1-21.
Semmer, N. et al (2019). Stress as Offense to Self: a Promising Approach Comes of Age. Occupational Health Science 3(3):205-238.
Toivanen, M. ym. (2025). Ylipursuavasta olennaiseen. Työpaine ja työn rajaamisen mahdollisuudet asiantuntijatyössä. Työterveyslaitos.
Whitchurch, C. (2008). ”Shifting Identities and Blurring Boundaries: The Emergence of Third Space Professionals in UK Higher Education”. Higher Education Quarterly 62(4): 377-396.
Whitchurch, C. (2015). The Rise of Third Space Professionals: Paradoxes and Dilemmas. In Ulrich Teichler & William K Cummings (Eds.) Forming, Recruiting and Managing the Academic Profession. The Changing Academy – The Changing Academic Profession in International Comparative Perspective 14. Springer. 79-99.
Zong, S, Han, Y & Li, M (2022) Not My Job, I Do Not Want to Do It: The Effect of Illegitimate Tasks on Work Disengagement.
***
Tilaa uusimmat Professoriblogit omaan sähköpostiisi.
